Haave koirasta oli elänyt jo pitkään. Elämäntilanteen vuoksi ajatus koirasta tuntui aluksi kuitenkin hankalalta. Syksyn ajan me asiaa pohdimme ja ajatus kypsyi siihen tilanteeseen, että koira sitä on saatava! Roduksi valikoitui melko helposti novascotiannoutaja, ehkä sen takia kun minun perheessä oli labradorin lisäksi sellainen asustellut. Sopiva pentue löytyi melko nopeasti ja sitten aloimme vaan odottelemaan pentujen syntymää. Pentuja syntyi seitsemän veljestä, joista yksi päätyi minun ja Mikan luokse maaliskuussa 2010. Meille valkeni nopeasti, että kyseessä on rohkea ja vilkas tollerin alku, jonka kanssa ei varmasti käy aika pitkäksi!
Vuonna 2010 kävimme tollerileirillä, jossa oli mukana suurin osa veljeskatraasta ja Jedin emä Nanci. Kesällä olimme myös PK-jälki kurssilla ja jäljestys osoittautuikin oikein mukavaksi harrastukseksi niin emännän kuin koirankin puolesta. Jatkossa on tarkoitus treenailla mejän parissa ja miks ei myös jatkaa Pk-lajeja. Loppukesästä olimme vielä toko:n alkeiskurssilla ja taipparikurssilla. Lisäksi kävimme näyttelytreeneissä ja itse pentunäyttelyssä, josta saatiin mukavasti ROP-pentu. Loppuvuonna pyörähdettiin ensimmäisessä oikeassa näyttelyssä ja aloitettiin se niinkin pienesti kuin Helsingin voittajanäyttelystä, sieltä saaliiksi EH.
Vuosi 2011 pyörähti käyntiin ja vuoden ensimmäisessä näyttelyssä käytiin Raahessa, jossa myöskin EH. Tuomarina Paula Heikkinen-Lehkonen ja arvostelussa sanottiin: "Kookas vielä korekeajalkainen ja kevyt nuori uros. Sopiva luuston vahvuus. Hyvä ryhti ja ylälinja. Pitkä pää. Hyvä lapakulmaus. Rintakehä kaipaa vielä lisää syvyyttä ja tilavuutta. Voimakkaasti Kulmautuneet pitkät takaraajat. Erinomainen karva. Kaunis tummanpunainen väri. Ei juuri lainkaan valkoisia merkeejä. Esiintyy reippaasti." Nyt siis vaan rintakehää kasvattamaan :) Treenien puolelta ollaan aloiteltu noutotreenejä dummyillä ja pieni talvitauko on tehnyt selvästi hyvää, sillä intoa löytyy syksyä paljon enemmän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti