Mejäilyä

Olimme toissapäivänä Hollolassa mejä-kokeessa. Maanantaina teimme jäljet ja tiistaina oli itse koepäivä. Kivaa oli taas ja hienosti järjestetty koe! Olin opastamassa päivän ekaa jälkeä ja arpaonni antoi meille päivän viimeisen jäljen mentäväksi. Jedille oli siis tiedossa pitkä päivä odottelua autossa, joten onneksi ei ollut kovin kuuma päivä. No viimein meidän aika koitti, olin ottamassa Jediä autosta ja kas, takaluukku ei aukea.. Olin hommannut sellasen koukkusysteemin takakontin lukkoon, jolla saa luukun pidettyä raollaan ja näin ilman kiertämään, epäilin että oisko tämä koukku rikkonut jotenkin takakontin lukon.. Ei auttanut muu kuin kaataa takapenkit ja ottaa koira takaoven kautta ulos. Jedi puhkui virtaa! mietin jo että mitähän tästä tulee kun jäljestys alkoi hyvissä ajoin autotieltä ja neliveto toimi jo varsin tehokkaasti tuossa vaiheessa. En tiedä oliko tuo (kahden) päivän odottelu autossa innostanut koiran tuohon pisteeseen vai oliko vaan tähdet väärässä asennossa tai jotain.. Lähtö oli vauhdikas ja Jedi poikkoili aluksi mihin sattuu, kävi tarkastamassa jokaisen muurahaispolun ja meno näytti siltä että koira ei oikeesti pysy nahoissaan kun oli niin siistiä! en tiedä mihin katosi se edellisen kokeen keskittymiskyky, maltti ja järkevä jäljestysvauhti.. eka kulma oli katko, tässä meni yllättävän paljon aikaa kun Jedi oli päättänyt että kulma kääntyy vasemmalle ja pyöriskeli katkon väärällä puolella kun kulma kääntyi oikealle. No, lopulta kulma ratkaistiin ja matka jatkui. Meno oli kyllä sellasta serpentiiniä tällä kertaa, mutta jotenkin Jedi aina palasi takaisin jäljelle. Makaukset löytyi kaikki ja nämä nuuhkaistiin ja pääosin vain käveltiin yli. Viimeinen osuus oli loivaa alamäkeä helppokulkuisessa maastossa ja tuossa vaiheessa aloin jo kuumeisesti odottamaan sitä kaatoa... No eiköhän Jedi ala pyörimään just ennen kaatoa ja ei siinä auta kun roikkua sen narun perässä. Tuuli tuli juuri kaadon takaa ja oltiin siellä sivussa ettei ilmavainua kaadolta saanut, kertaalleen käytiin parin metrin päässä kaadolta ja eikun uutta lenkkiä tekemään! meinasin tuossa vaiheessa luovuttaa, mutta onneksi tän pienen kunniakierroksen jälkeen eksyttiin ihan kaadolle asti ja tulokseksi kaiken säätämisen jälkeen VOI1 41p.! HUH! tässä vielä arvostelu.

Viime viikolla käytiin moikkaamassa Jedin pentua Kodaa (Mäkiharjun Zupreme Surprise). Mahtava tyyppi tästä pennusta on kehittynyt. Tehtiin vähän noutojuttuja, tokoa ja näyttelyharjotuksia ja puolisisarukset saivat vähän pentupainiakin. Kodan sivuilla on enemmän kuvia tuosta ja minäkin pyrin lataamaan tuonne kuvakansioon niitä piakkoin!

Stellan kanssa meille on tulossa viikonloppuna eka pentunäyttely Karjaalla, saas nähdä miten kakara (ja minä) tästä suoriudutaan.